Arkeologisen tutkimuksen teknologistuminen vaihtelee paljon, mutta alan edelläkävijät hyödyntävät jo kaikkia uusimpia teknologioita, sanoo  perjantaina 4.12.2015 Oulun Yliopistolla tarkastettavassa väitöskirjassaan FM Teija Oikarinen Teos on ensimmäinen arkeologian digitalisaatiota käsittelevä väitöskirja Suomessa.

Oikarisen tutkimuksessa esille tuodut, kansainvälisesti arkeologiassa todennetut digitaaliset kehittämiskohteet eivät ole aiemmin juuri olleet esillä suomalaisessa arkeologiassa.

Vaikka lähtökohtainen tutkimuskohde oli erityisalue suomalaisen arkeologian alan sisällä, ovat digitaalisiin kysymyksiin saadut vastaukset ja kehittämistarpeet luonteeltaan sellaisia, että ne voidaan yleistää koskemaan koko suomalaista arkeologiaa.

Tutkimuksen perusteella arkeologian maailmanlaajuinen kehitys kohti digitalisaatiota tapahtuu sekä yleisen informaatioteknologisen kehityksen että tieteenalan sisäisen evoluution ja muotoutuvien tarpeiden myötä.

Tärkeitä kehittämisen aihealueita ovat digitaalisuuteen liittyvät ohjeet ja käytännöt, digitaalisen aineistonhallinnan ja aineiston elinkaaren ymmärtäminen, projekteille ja prosesseille suunnattujen digitalisoitumisen mahdollisuuksien luominen sekä dataoriginaalien saatavuuden kehittäminen.

Tutkimuksessa tieteidenvälisiä näkökulmia on tuotu arkeologian alan ominaispiirteiden ja arkeologian asettamien edellytysten kenttään, mutta samalla on tuotu esille myös digitaalisten aineistojen säilymiseen ja tulevaisuudessa tapahtuvaan hyödyntämiseen liittyviä näkökohtia.

Digitalisaatio muokkaa paraikaa yhteiskuntaa ja tieteitä. Se tulee vaikuttamaan yhä kattavammin myös Suomen arkeologiaan ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen aineistot ja työ- ja tutkimuskäytännöt läpileikkaavana ja niitä ympäröivänä tekijänä, mutta jo tällä hetkellä digitalisaatio on huomaamattamme osa näiden alojen arkipäivää.

Filosofian maisteri Teija Oikarinen.väitöskirjan  Arkeologia digitaalisen aikakauden kynnyksellä (Archaeology on the threshold of digital era) on luettavissa netistä (pdf, 1,5 Mt).