Kun elektroniikan rakenteet ovat kutistuneet lähes atomien tasolle, niitä ei voi enää saada paljon pienemmiksi. Tämän ongelman kiertämiseksi kalifornialaisen Santa Barbaran yliopiston tutkijat etsivät keinoja hyödyntää nanomittakaavan atomiklusteriryhmien uniikkeja ominaisuuksia – joita kutsutaan kvanttipisteiden superhiloiksi.

Yhdysvaltalaisen UC Santa Barbaran vetämä uusi yhteistyötutkimus on saavuttanut merkittävää edistystä tarkkojen superhilamateriaalien suhteen. Niihin tukeutuen voisi rakentaa seuraavan sukupolven elektroniikkaa.

Työssä käytettiin keskitettyä elektronisädettä suurialaisen kvanttipisteisen superhilanrakenteen valmistamiseksi. Siinä kaikilla kvanttipisteillä on tietty ennalta määrätty koko ja tarkka paikka kaksiulotteisen puolijohteisen molybdeeni disulfidin (MoS2) levyllä.

Elektronisäteen vuorovaikutus MoS2:n kanssa muuttaa tarkoitetut alueet puolijohtavasta metalliseksi. Näin muodostuneet kvanttipisteet voidaan sijoittaa alle neljän nanometrin etäisyydelle toisistaan siten, että niistä tulee keinotekoinen kide.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tiedemiehet ovat luoneet suurialaisen 2D-superhilan – nanomittakaavan atomiklusterit järjestyneessä ruudukossa – atomisesti ohuen materiaalin, jolla kvanttipisteiden kokoa ja sijaintia voidaan hallita.

LISÄÄ: Nanobitteja.fi (LINKKI), yliopiston tiedote (LINKKI) ja tutkijoiden artikkeli Nature Scientific Reports -tiedejulkaisussa (LINKKI).

Uusimmat teknologiauutiset kätevästi uutiskirjeessä – kerran viikossa (LINKKI).

LUE – UUTTA – LUE – UUTTA – LUE – UUTTA

Uusi ammattilehti huipputekniikan kehittäjille – Lue ilmaiseksi!

https://issuu.com/uusiteknologia.fi/docs/2_2017