Aalto-yliopiston ykkössatelliitti lähti avaruuteen vuosi sitten, mutta toimii edelleen. Heikommin kävi ennen Aalto-1:stä läheteteylle Aalto-2:lle, johon yhteys menetettiin pian lähdön jälkeen. Myös Aalto-1:n toiminta loppuu vuoden lopulla tehtävään plasmajarrun kokeiluun.
Vuosi sitten juhannusaattoaamuna Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema ja rakentama Aalto-1-nanosatelliitti lähti avaruusmatkalleen intialaisen PSLV-raketin kyydissä. Pitkään odotettu laukaisu sujui mallikkaasti, ja yhteys satelliittiin saatiin heti samana aamuna.
Nelikiloinen Aalto-1 vei mukanaan kiertoradalle VTT:n rakentaman spektrikameran, Turun yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteisen säteilyilmaisimen sekä Ilmatieteen laitoksen kehittämän plasmajarrun, joka tähtää avaruusromun vähentämiseen.
Eniten tutkimusdataa on saatu satelliitin kantamalla Radmon-säteilyilmaisimella. Ensimmäisen vuoden jälkeen satelliitti toimii hyvin ja kaikki järjestelmät ovat toimintakunnossa. Satelliitin toimintaa on pitänyt säätää kuitenkin projektin vetävän apulaisprofessori Jaan Praksin mukaan yllättävän runsaasti.
’’Radioyhteyden hitaus on esimerkiksi hankaloittanut satelliitin kameroiden ottamien kuvien lataamista ja ohjelmiston päivitystä’’, Praks kertoo.
Päivitetty ohjelmisto on auttanut kuitenkin jo saamaan satelliitin asennon paremmin hallintaan ja kuvien ottaminen ja lataaminen onnistuvat nyt paljon helpommin. Vuoden aikana on myös Otaniemen maa-asemaa paranneltu merkittävästi.
Ohjausohjelmistoa, antennien ohjausta ja etäkäyttöä on kehitetty. Jatkossa maa-asema muuttuu kokonaan ohjelmistoradiopohjaiseksi, mikä mahdollistaa sen joustavan käytön myös tulevissa avaruusmissioissa.
”Samaa maa-asemaa on tarkoitus hyödyntää tänä vuonna laukaistavan Suomi 100 -satelliitin, rakenteilla olevan Aalto-3-satelliitin sekä osana Suomen Akatemian huippuyksikköä rakennettavien Foresail-1- ja Foresail-2-satelliittien ohjaamisessa”, Praks kertoo.
Aalto-1:n avaruusmatkan pituudeksi on kaavailtu alun perin noin kahta vuotta. Praksin mukaan aikataulun pitäminen riippuu plasmajarrukokeen onnistumisesta. Ilmatieteen laitoksen rakentaman jarrun ideana on hidastaa satelliitin vauhtia, jolloin se laskeutuu alemmalle kiertoradalle ja törmää lopulta ilmakehään.
”Jos kaikki menee suunnitellusti, Aalto-1 lähtee jarruttamaan vauhtia noin puolen vuoden kuluttua. Siten se ei jää avaruusromuksi kiertoradalle vaan törmää ilmakehään, näkyen meille viimeistä kertaa pienenä tähdenlentona. Jos jarrujärjestelmä ei jostain syystä toimisi, missio ja sen mittaukset voivat jatkua vuosia’’, apulaisprofessori Jaan Praks kertoo.
Lisää: Aalto- ja muita piensatellitteja käsittelevät uutiset Uusiteknologia.fi:ssä (LINKKI) ja video Aalto-1:stä (LINKKI)
Kuvat: Aalto-yliopisto
Tärkeimmät teknologiauutiset kätevästi myös uutiskirjeenä! Tilaa (LINKKI)
LUE – UUTTA – LUE – UUTTA – LUE – UUTTA
Uusi ammattilehti huipputekniikan kehittäjille – Lue ilmaiseksi verkosta!
https://issuu.com/uusiteknologia.fi/docs/1_2018/