Nailonit, synteettisten polymeerien perhe, otettiin ensimmäisen kerran käyttöön jo 1940-luvulla ja ne ovat nykyään tekstiileissä yleisimmin käytettyjä synteettisiä kuituja. Nyt saksalaisessa Max Planckin tutkimuskeskuksessa on kehitetty erittäin ohuita nailonkalvoja, joita voidaan käyttää esimerkiksi puettavassa ja taipuisassa elektroniikassa.

Joillakin nailontyypeillä on myös ferrosähköisiä ominaisuuksia mutta niiden hyödyntäminen ei ole oikein onnistunut. MPI-P: n tutkijat ovat yhteistyössä Mainzin Johannes Gutenbergin yliopiston ja Lodzin teknillisen yliopiston tutkijoiden kanssa ratkaisseet tämän neljäkymmentä vuotta vanhan ongelman.

Saksalaistutkijat kehittivät menetelmän ferroelektristen nailon-ohutkalvokondensaattoreiden valmistamiseksi liuottamalla nailonia trifluorietikkahapon ja asetonin seokseen ja kiinteyttämällä se uudelleen vakuumissa. Näin syntyi vain muutamia satoja nanometriä paksuja läpinäkyviä ja erittäin sileitä kalvoja. Ne soveltuvat elektronisiin laitteisiin, kuten kondensaattoreihin, transistoreihin ja diodeihin.

Tutkijat muun muassa alistivat nailonkondensaattorien prototyypit rasitussykleille ja osoittivat ferrosähköisten nailonien lujuutta miljoonien käyttöjaksojen ajan. Nämä uudet havainnot tasoittavat tietä monitoimisiin kankaisiin jotka toimivat kankaana kehon peitteenä ja voivat samalla tuottaa sähköä kehomme liikkeestä.

Myös Rutgersin yliopiston johtamasta tutkimuksesta voisi olla hyötyä orgaaniselle elektroniikalle. Nämä uudet materiaalit ovat varsin lupaavia sovelluksiin optoelektroniikassa, joka kerää valoa ja sisältää joustavan ja painetun elektroniikan, anturit ja aurinkokennot.

Lisää: Nanobitteja (LINKKI) ja tutkimuslaitoksen tiedoteuutinen (LINKKI) sekä tutkimusartikkeli Advances science -tiedelehdessä (LINKKI).

Kuvituskuva: Shutterstock