Monet nykyiset piensatelliitit ovat kooltaan vain hiukan suurempia kuin maitopurkki. Niitä varten on Saksassa kehitetty uusia yksinkertaisempia rakenteita, joiden avulla satelliiteista voidaan tehdä kevyempiä ja edullisempia. Esimerkiksi akku voidaan integroida osaksi rakennetta ja sisäiset yhteydet hoitaa ultalaajaradioilla.
Saksalaisten Würzburgin yliopiston professori Sergio Montenegro ja Braunschweigin teknillisen yliopiston Enrico Stoll ovat kehittäneet piensatelliitteihin kaksi uutta tekniikkaa. Niistä Wall#E (Fiber Reinforced Spacecraft Walls for Energy Storage) on kuituvahvistettu rakenne, joka voi varastoida sähköenergiaa ja jota voidaan samalla käyttää satelliitin tukirakenteena.
”Tämäntyyppinen akku mahdollistaa satelliitin massan ja tilavuuden huomattavan keventämisen säilyttäen samalla vastaavan suorituskyvyn”, toteaa Braunschweigin teknillisen yliopiston professori Enrico Stoll.
Myös langaton satelliitti-infrastruktuuri Skith (Skip the harness) on peräisin Würzburgista. Se vähentää satelliittikomponenttien sisäistä kaapelointia mahdollistamalla datansiirron ultralaajakaistaradion avulla.
”Radiomoduulien pieni signaalivoimakkuus tarkoittaa, että satelliitilla olevat erittäin herkät instrumentit eivät häiriinny”, sanoo Würzburgin yliopiston professori Sergio Montenegro.
Skith-rakenne varmistaa myös, että satelliitin massa, monimutkaisuus ja integrointitoimet vähenevät. Esimerkiksi yksittäiset satelliittikomponentit voidaan helposti vaihtaa jopa vähän ennen raketin laukaisua.
Skith ja Wall#E integroidaan ensin INNOcube-satelliitiin, jonka odotetaan asettuvan kiertoradalle vuoden 2023 lopulla. Se tulee kiertämään maata 350–600 kilometrin korkeudessa noin vuoden ajan. Sen paino on noin neljä kiloa ja sen mitat ovat 34 × 10 × 10 senttimetriä.
Lisää: Nanobitteja (LINKKI), saksalaisyliopistojen tiedote (LINKKI) ja aiemmat muun muassa suomalaisia yliopistojen piensatellitteja käsitelleet uutiset (LINKKI) Uusiteknologia.fi:ssä.
Kuvat: Würzburgin yliopisto