Älypuhelimista luopuminen on nykyisin entistä hankalampaa koska yhä suurempi osa niin palveluista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä edellyttää älypuhelimia. Tästä huolimatta osa ihmisistä haluaa käyttää edelleen perinteistä  tai ainakin toiminnoiltaan karsittuja  matkapuhelimia. Siksi Aalto-yliopisto halusikin selvittää, mikä saa ihmisiä edelleen yrittämään selviämistä ilman nykyajan hipaisupuhelimia ja tyytymään peruspuhelimiin.

Aalto-yliopiston tutkimuksessa haluttiin selvittää, miksi ja millä seurauksilla ihmiset päätyvät valintaan, joka tekee heidän arjestaan monin tavoin työläämmän, rajatumman ja yksittäisissä esimerkkitapauksissa jopa riskialttiimman. Aalto-yliopiston Proceedings of the ACM on Human-Computer Interaction -lehdessä huhtikuussa julkaistava tutkimus perustuu haastatteluihin, joihin osallistuneet olivat luopuneet älypuhelimesta – tai jättäneet siirtymättä niiden käyttöön – vapaasta valinnastaan ja usein vieläpä korkein kustannuksin.

“Kustomoidut puhelimet voivat olla kalliita, ja osa eurooppalaisista osallistujista oli jopa tilannut Afrikasta asti puhelimia, joita kotimarkkinoilla ei ollut saatavilla”, kertoo Aalto-yliopiston tietotekniikan professori, laitosjohtaja Janne Lindqvist.

Yksinkertaisuuteen ei ole siis helppoa tietä. Selvityksen mukaan osallistujilla oli monenlaisia syitä valinnalleen. Osa halusi eroon älypuhelimen keskittymiskykyä nakertavasta vaikutuksesta, osa taas halusi välttyä verkkovalvonnalta.

Alaikäisten lasten vanhempien kohdalla korostui halu pitää jälkikasvu etäämmällä sosiaalisesta mediasta – ja ilo siitä, etteivät älypuhelimen houkutukset katkoneet lasten kanssa vietettyä aikaa. Muutamille taustalla oli uskonnollisia periaatteita.

Älypuhelimen käytöstä kieltäytyminen aiheutti tutkimuksen mukaan haastateltujen arkeen kaikenlaista hankaluutta, alkaen jo siitä, miten vaikea kestävää peruspuhelinta edes oli löytää. Hankalaksi osoittautui myös erilaisten ostosten tekeminen, kaksivaiheinen tunnistautuminen sekä työnantajien odotukset tavoittaa työntekijöitä työajan tai -paikan ulkopuolella.

Korona-aikaan eri puolilta maailmaa löytyi myös mobiililaitteisiin sidottuja kulkuoikeuksia, jotka rajasivat haastateltujen elämää. Pahimmillaan älypuhelimen puute teki olosta turvattoman keskellä yötä, kun nopeasti kutsuttavien kyytien saanti rajautui mobiilisovelluksiin.

“Havaitsimme, että monissa yhteiskunnissa oli tarpeen keksiä kaikennäköisiä kikkoja, jotta elämä ilman älypuhelinta saatiin toimimaan. Suomi on vahva esimerkki yhteiskunnasta, jossa tällainen valinta on erityisen hankala“, Lindqvist sanoo.

Osa osallistujista päätyi hyödyntämään erilaisia teknisiä kiertoteitä eli käytännössä erillisiä laitteita, jotka korvasivat yksittäisiä älypuhelimen toimintoja. Moni myös käytti tarpeen noustessa perheenjäsentensä tai tuttaviensa älypuhelimia. Näin älypuhelimeton elämä käytännössä vaati joko teknistä osaamista tai joustavuutta ympärillä olevilta ihmisiltä.

Lisää: Aalto-yliopisto vertaisarvioitu preprint-versio tutkimusartikkelista(LINKKI, pdf).

Kuva: Osa tutkituista valitsi  perinteisen matkapuhelimen älypuhelimia välttääkseen. Piirroskuva: Matti Ahlgren/Aalto.