Suomalaiset teknologiayritykset ovat tietoisia kriittisiin metalleihin liittyvistä toimitusriskeistä mutta luottavat silti niiden saatavuuteen, selviää Teknologiateollisuus ry:n tuoreesta selvityksestä. Erityisesti metallijalostuksessa, elektroniikka- ja sähköteollisuudessa sekä tietotekniikka-alalla varautuminen on heikommalla tasolla.
Laajasta kaivostoiminnasta huolimatta koko muun Euroopan tavoin edelleen riippuvainen useimpien kriittisten raaka-aineiden saatavuudessa Kiinasta.
Suomalaiset teknologiayritykset ovat pääosin tietoisia Kiina-riskistä, mutta silti sen korvaamiseksi ei ole Teknologiateollisuuden selvityksen mukaan vielä ryhdytty käytännön toimiin. Onneksi Suomessa on Euroopan merkittävimpiin kuuluvat litiumvarannot. Lisäksi meiltä löytyy muun muassa titaania, bauksiittia ja strontiumia.
Muutoksia tuovat myös Venäjän sota Ukrainassa ja kilpailu raaka-aineista vaikeuttaneet myös saatavuutta, johon baikuttaa keskeisesti toimitusten, tuotannon ja hallinnan keskittyminen tiettyihin maihin. Muita riskejä ovat geologisten varantojen maantieteellinen jakautuneisuus, poliittiset epävarmuudet tuottajamaissa sekä niiden ympäristölainsäädäntöön liittyvät kysymykset ja vientirajoitukset.
Teknologiateollisuus toteutti jo vuonna 2017 Huoltovarmuuskeskuksen toimeksiannosta selvityksen kriittisistä metalleista, materiaalien uudelleenkäytöstä ja huoltovarmuudesta. Uusimman kesä-heinäkuussa tehty kyselyn teki Teknologiateollisuuden tilauksesta Ramboll Finland.
Yleisesti kriittisten metallien toimitusajat olivat pidentyneet ja hinta korkeammalla kuin aiemmin. Kyselyyn vastanneista noin 15 prosenttia kertoi, ettei korvaavia hankintamaita ole löydetty. Osa yrityksistä oli saanut materiaaleja korvattua Euroopan ja Aasian hankinnoilla. Yritykset voivat varautua riskeihin esimerkiksi materiaalien hintasuojauksella, pitkäaikaisilla sopimuksilla, varastoinnilla, monipuolistamalla toimittajiaan sekä valmistautumalla mahdollisiin riskeihin koko toimitusketjussaan.
Vihreä siirtymä korostaa erikoismetallien kysyntää
Kriittisten metallien kysyntä kasvaa tällä hetkellä nopeasti vihreään siirtymään sekä energian käyttöön liittyvien investointien vuoksi. Tuuliturbiinien, aurinkopaneelien, akkujen ja vedyn tuotannon ja varastoinnin sekä muiden järjestelmien valmistuksessa ja puolustusteollisuudessa tarvitaan seuraavien kahden vuosikymmenen aikana paljon juuri metallisia raaka-aineita.
’’EU-tasolla on arvioitu, että unionimaissa tarvitaan vuonna 2030 jopa 18 kertaa enemmän litiumia ja viisi kertaa enemmän kobolttia kuin nykyään. Vuonna 2050 tarve kasvaa edelleen, ollen lähes 60 kertaa enemmän litiumia ja 15 kertaa enemmän kobolttia’’, johtaja Helena Soimakallio kertoo.
Samalla eri sektoreiden välinen kilpailu raaka-aineista kovenee. Kilpailu näkyy niin perusmetallien kuin harvinaisten maametallienkin kohdalla. Esimerkiksi ruostumattoman teräksen valmistuksessa välttämättömän nikkelin kohdalla akkuteollisuuden kasvu kaksinkertaistaa kysynnän noin kuuteen miljoonaan tonniin vuoteen 2040 mennessä. Kuparin kysynnän kasvusta noin 40 prosenttia tulee sähköautoista, merituulivoimasta ja aurinkoenergian kehittämisestä.
’’Kaikissa tulevaisuuden avainteknologioissa tarvitaan useita eri kriittisiä raaka-aineita, joista valtaosa hankintaan tällä hetkellä Kiinasta. Riippuvuutta voimistaa edelleen se, että Kiina on usein myös teknologiayritysten tärkein jalostettujen materiaalien ja komponenttien toimittaja sekä lopputuotteiden kokoonpanija’’, Soimakallio muistuttaa.
Kiinan lisäksi Venäjä ja Eurooppa ovat olleet Suomelle merkittäviä toimittajia kuten koko Euroopallekin. Siksi metallien tuotantoa käynnistetään uudelleen erityisesti USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa, mutta se etenee hitaasti. ¨
Siksi perinteisten toimitusketjun riskihallintamenetelmien lisäksi yritysten pitäisi keskittyä entistä enemmän metallien kierrätykseen ja materiaalitehokkuuteen, kiertotaloutta edistävään tuotesuunnitteluun sekä materiaalien korvattavuustutkimuksiin.
Nämä kriittisiä raaka-aineita
Euroopan unionin alueella kriittisiä raaka-aineita on arvioitu olevan 30. Niistä Teknologiateollisuuden jäsenyritykset arvioivat kriittisimmäksi koboltin saatavuuden. Seuraavaksi kriittisimpiä metalleja olivat volframi sekä magnesium.
Esimerkiksi valimoille tärkeitä ja vaikeasti saatavia tai erittäin kalliita materiaaleja olivat sinänsä tavanomaiset raaka-aineharkot valurautojen valmistukseen, erilaiset rautaseokset sekä grafiitti.
Suomi on ainoa EU-maa, jonka kaivoksista tuotetaan kobolttia. Lisäksi Suomessa on myös Euroopan merkittävimpiin kuuluvat litiumvarannot. Lisäksi meiltä löytyy muun muassa titaania, bauksiittia ja strontiumia.
’’Suomen kallioperästä löytyy mineraaliesiintymiä kaikkiaan 14:stä EU:lle kriittisestä raaka-aineesta. Nykyään meillä tuotetaan kriittisistä raaka-aineista koboltin lisäksi platinaryhmän metalleja ja fosfaattikiveä’’, Teknologiapoolin valmiuspäällikkö Heikki Hernesmaa kertoo.
Lisää: Kriittiset metallit ja huoltovarmuus 2022 -selvitys (LINKKI, pdf)
Kuvituskuva: Jyväskylän yliopisto, nanorakenteita